RAUNI yhdistää musiikissa suomalaisen mytologian, Kalevalan ja psykedeelisen folkrockin. Kesäkuussa ilmestyvä esikoisalbumi esittelee musiikillisesti vahvan, visuaalisen ja valtavirrasta poikkeavan yhtyeen.
– Raunin musiikki kumpuaa muinaiskarjalaisesta maailmasta, jonka näkymättömien viestien tulkinta kannustaa ihmisiä elämään yksinkertaista elämää tässä ja nyt luontoa kunnioittaen, kertoo Raunin perustaja Matti Virolainen yhtyeen musiikillisesta sanomasta.
Virolaisella on syytä tyytyväisyyteen, sillä Raunin esikoisalbumi on juuri saatu masteroitua ja Rungoteera -nimeä kantava teos ilmestyy 2.6. Virolaiselle hetki on merkittävä, sillä takana on liki kymmenen vuoden työ.
– Visio Raunin musiikista on ollut olemassa pitkään. Vuodet ovat sisältäneet paljon oppimista. Jotta pystyin toteuttamaan visioni, minun piti kehittyä kaikilla musiikin osa-alueilla, äänittämisessä, miksaamisessa, masteroinnissa ja tietenkin itse biisien tekemisessä, Virolainen kertoo.
– Rakensin myös studion tätä varten omakotiltaloni kellariin.
Virolainen on alun perin Sibelius Akatemian kasvatteja ja ollut tekemisessä musiikin kanssa nuoresta asti.
– Aloitin soittamisen hyvin traditionaalisesta kolmen soinnun roots-kamasta. Siitä siirryin hyvin vaikeatajuisiin progekiemuroihin ja iän karttuessa olen palannut yksinkertaisemmalle tielle.
Valmistuttuaan aikoinaan musiikkiteknologian linjalta Virolainen päätti kuitenkin hakeutua päivätyöhön.
– Noin vuoden mittainen kokemus firma- ja hääkeikoista keltaisen nuottimapin kanssa vahvisti, että kiertäminen millätahansa –keikoilla soittavana muusikkona ei ole minun juttuni. Tein päätöksen hankkia rahaa musiikin tekoon päivätyöllä ja se on mahdollistanut minulle täysin vapaatahtoisen tavan tehdä musiikkia, josta olen äärimmäisen kiitollinen.
Virolainen soittaa Raunissa koskettimia ja kitaroita.
Paluu lapsuuden mökkimaisemiin Karjalaan loi lopullisen kontekstin Raunin musiikille.
– Halusin luoda Raunin musalla rinnakkaistodellisuuden, jossa oli tietyt lainalaisuudet ja maisemat. Esikuvina minulle tärkeitä tekijöitä olivat vanhan psykedeelisen folkrockin tekijät, mutta ennen kaikkea johtoajatukseni liittyi koko ajan orgaanisen bändin luomaan sointiin, jota livenä pystyy laajentamaan, Virolainen avaa visiotaan.
Rinnakkaistodellisuutena Virolainen kokee myös Raunin tavan tehdä musiikkia.
– Raunin todellisuudessa musiikkia tehdään ilman nykypäivän rajoitteita ja lyhytkestoisia TikTok-välähdyksiä musiikista. Meidän musiikissa ei juurikaan ole toisteisia kertosäkeitä eikä kappaleista voi muodostaa käsitystä pelkällä parin sekunnin kuuntelulla.
–Ehkä tämä on ikääntyvien rokkareiden punk-henkeä, jolla vastustetaan musiikin tekemisen tappamista, Virolainen nauraa.
Kysyttäessä musiikillisia esikuvia, hän vastaa empimättä:
– Kingston Wall. Jos pitää nimetä yksi esikuva, niin se on Kingston Wall.
Kingston Wall oli 1990-luvulla vaikuttanut, nykyään kulttisuosiota nauttiva helsinkiläinen rockyhtye, jota pidetään yhtenä tärkeimmistä suomalaisista psykedeelisen ja progessiivisen rockin yhtyeistä.
Kirsi Poutanen on Raunin kasvot.
Fadomaailmasta Raunin maailmaan
Raunin mystistä maailmaa Virolaisen kanssa on ollut luomassa fadotaiteilijana tunnetuksi tullut Kirsi Poutanen.
Poutanen on antanut luomisvoimaisen äänensä Raunin käyttöön ja osallistunut myös kappaleiden sävellystyöhön.
– Jotkin laulut olivat Matin toimesta olemassa, mutta ilman varsinaista melodista linjaa. Lähdin luomaan niihin melodiaa improvisoinnin avulla, luovasti ja vapaasti kokeillen. Matti antoi minulle täydet vapaudet tähän. Lisäksi yhdessä tuumin hullutelimme ja annoimme musan tekemisen tiimellyksessä ajatuskukkien kukkia ilman mitään etukäteisolettamuksia. Jotkin hulluimmat ideat jäivät kuitenkin odottamaan pääsyä seuraavalle levylle, Poutanen kertoo.
Poutanen tunnetaan Suomessa nimenomaan portugalilaisen fadon esittäjänä ja oli vuonna 2013 myös Etno Emma ehdokkaana Amália Tribute –albumillaan.
Rauniin Poutanen lähti mukaan mielenkiinnosta.
– Korona- aikana kaikki musiikillinen toimintani, laulun ja ilmaisun opetustyöni, keikat ja konsertit loppuivat kuin seinään. Tilanne oli absurdi. Sitten Matti, jonka olin viimeksi tavannut musiikin merkeissä parikymmentä vuotta aikaisemmin, otti yhteyttä ja kertoi ideoistaan Rauniin liittyen. Tulin uteliaaksi, sillä onhan mottonani " katsotaan mitä tapahtuu". Ajattelin, että kaikki mikä ylipäätään liittyy musiikin tekemiseen, on parantavaa, terveellistä, parhaimmillaan onnellistuttavaa.
Erilaiset työprojektit ja monitaitelijuus ovat aina kuuluneet Poutasen uralle. Hänet tunnetaan myös runoilijana ja hän on julkaissut useita runoteoksia. Lisäksi hän on näytellyt useissa musiikkiteatteriproduktioissa sekä teattereissa.
Varsinaista fadoilmaisua ei Raunin levyllä kuulla Poutasen tulkitsemana.
– Raunin genre on niin erilainen kuin fadossa, joten en ole fadolimaisua tuonut lauluihin. Fado on fado. Mutta toki kaikuja fadoilmaisustani voi kuulua myös Raunissa. Haen ilmaisuani luovasti sieltä ja täältä, laulutekniikkaa ja artistisuuttani luovasti muunnellen, Poutanen kertoo.
Kalevalainen loitsuperinne loistaa vahvana Raunin lyriikoissa
Raunin esikoisalbumin kappaleiden nimet kertovat tarinaa menneestä ajasta, mystisestä ja toisesta ulottuvuudesta. Kappaleissa kuullaan niin kalevalaista loitsuperinnettä kuin Poutasen ja Virolaisen tekstejä. Espanjankieliset käännökset ovat Tarja Härkösen.
Albumin nimi Rungoteera (myös Rungoteus/ Runkoteera/ Rongoteus) on muinais- karjalaista perua ja tarkoittaa rukiin ja viljan jumalaa tai henkiolentoa.
Myös uudemmissa tekstityksissä on tapailtu muinaista ilmaisutapaa ja tästä oivallisena esimerkkinä toimii Poutasen levylle sanoittama Manan musta mehiläinen.
– Mehiläinen oli spontaani yritys sovittaa Raunille jotain, mikä on tämän päivän ihmisen runopoljentoa, mutta joka jotenkin hakee resonanssia muinaisuudesta. Ehkä motiivina oli myös kokea yhteyttä johonkin, mikä on mennyttä, fyysisesti kadonnutta, täynnä aikakerrosten harhaa ja kuin unta, mutta sittenkin edelleen oudosti läsnäolevaa tai ainakin herätettävissä jonkinlaisena pastissina. Oman äidin, emoseni, menehtyminen oli kai kuitenkin syvällisin motiivini kirjoittaa tuo teksti, Poutanen tunnustaa.
Entä sitten nimi Rauni?
– Muinaistutkijat Martti Haaviosta Agricolaan miettivät mistä tulee sana Rauni ja mitä se allegorioi. Oliko hän muinainen Ukko Ylisen härski hurjapäinen puoliso, joka olikin jossain tulkinnassa miehinen, vai pihlajapuun pyhä jumaluus? Monensuuntaista tutkimusta löytyy, Poutanen kertoo yhtyeen nimestä.
Yhtye kuvattuna Lammaskallion Audiossa huhtikuussa.
Rauni on yhdessä tekemisen iloa
Virolaisen ja Poutasen lisäksi yhtyessä soittavat Heli Siekkinen (haitari & bandoneon), Marko Holstein (kitarat), Mikko Yli-Knuuttila (basso) ja Petteri Korhonen (rummut). Loppuvuoden keikoilla Siekkistä tuuraa Olli Kari.
Muusikot ovat Virolaisen tuttuja vuosien varrelta.
– Minulla on ollut suunnaton ilo ja kunnia saada nämä loistavat ammattimuusikot mukaan Raunin musiikkia tekemään, Virolainen hehkuttaa yhtyettään.
– Raunin soinnin peruspilari syntyy siitä, että rummut ovat lyömäsoittimia eikä mikään tekele seiso jykevästi ellei perusta ole kondiksessa! nauraa Virolainen.
Yli-Knuuttilan ja Korhosen yhteistyö sujuu saumattomasti, sillä he ovat tottuneet soittamaan yhdessä, muun muassa Kikka Laitisen taustabändissä.
Kitaristi Holstein tunnetaan useista eri yhtyeistä ja Pop & Jazz Konservatorion opettajana. Haitaristi Siekkinen ei myöskään ammattitaidollaan kalpene: hänet tunnettaan klassisen musiikin puolelta monipuolisena harmonikkataiteilijana.
Virolainen toivoo, että Rauni tarjoaisi yhtyeen muusikoille hyvän työmaan ja paljon yhteisöllisiä livetilaisuuksia.
– Muusikoiden elämä on ollut käytännössä ihan toivotonta pandemian ja siihen liittyvien poliittisten epäonnistumisten takia. Toivon, että Rauni omalta osaltaan loisi jatkuvuutta meille kaikille hyvässä fiiliksessä.
Raunin esikoisalbumi Rungoteera ilmestyy 2.6.
Levynjulkaisua juhlistetaan Suvilahden Tiivistämöllä 15.6